Teksti: Hanna Isolammi Oman musiikin luominen on kirjattu taiteen perusopetuksessa opetussuunnitelmiin myös soitonopetuksen tasolle. Tässä artikkelissa neljä pedagogia kertoo, mitä se voi käytännössä tarkoittaa, ja mitä hyötyä siitä voi olla. Länsimaisen taidemusiikin instrumenttiopetuksessa on vahva mestarilta kisällille -perinne. Se tarkoittaa käytännössä, että opettajalla on aina ollut vapaus vaikuttaa opetuksen sisältöihin ja raameihin, vaikka hän olisikin opettanut jonkin metodin tai koulukunnan mukaisesti. Soitonopetus on siis yksityisopetukseen perustuvan luonteensa mukaisesti ollut yksilöllistä aina. Silti, ajat – vaatimukset, taustalla vaikuttavat filosofiat ja psykologiat, ohjelmisto – muuttuvat siinäkin. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistuksessa vuonna 2018 vapaus ja luovuus nousivat aiempaa tärkeämmiksi opetusta suuntaaviksi periaatteiksi, ja tämä sekä vapautti soitonopettajia että asetti heille lisää vaatimuksia. Enää ei riitä, että oppilaat
» Lue lisää...

Teksti: Markku Klami Artikkeli on julkaistu huhtikuussa 2019.  Säveltäjäksi olen halunnut jo ainakin 10-vuotiaasta asti, ja matkani säveltäjäksi on mutkitellut monien reittien kautta. Nyt edelleen jatkuvaa matkaa on jo sen verran taitettu, että rohkenen luoda katseen hetkeksi taaksepäin; mitä kaikkea on tullut vastaan, miten olen itse oppinut ja millä tavoin olen pyrkinyt välittämään musiikin loputtoman maailman rikkauksia omille oppilailleni? Tässä artikkelissa kerron ensin omasta kasvamisestani säveltäjäksi ja sävellyksenopettajaksi sekä luon katsauksen sävellyksen opetustarjontaan omassa nuoruudessani opiskeluvuosinani ja vertaillen sitä nykyiseen tilanteeseen.  Kehitystäni ja toimintaani pedagogina ovat ohjanneet matkan varrella sekä omat opintoni että käytännön työssä tekemäni huomiot koulutuskentän resursseista ja tilanteista. Lisäksi pyrin artikkelissani avaamaan säveltämisen ohjaamisen prosessia muutamien Opus 1-sivustolle laatimieni tehtäväkokonaisuuksien kautta
» Lue lisää...

Teksti: Riikka Talvitie Artikkeli on julkaistu syyskuussa 2018. 2000-luvulla keskustelu säveltämisen pedagogiikasta on käynyt vilkkaana erityisesti taiteen perusopetuksen ja perusopetuksen puolella. Musiikkityylien monimuotoistuminen ja musiikillisen keksinnän hyödyntäminen niin instrumentti- kuin ryhmäopetuksessa ovat avanneet mahdollisuuksia tarkastella säveltämistä entistä laajempana toimintana. Säveltämisen pedagogiikasta ei kuitenkaan toistaiseksi ole Suomessa käyty laajempaa, kriittistä keskustelua. Kuka saa säveltää? Sen lisäksi että säveltämisen käsite viittaa sävellysprosessiin – musiikin luomisen ja taiteen tekemisen tapahtumaan – tarkoitetaan sillä monissa yhteyksissä myös valmiin musiikkiteoksen tuottamista. Erityisesti länsimaisessa taidemusiikissa on korostettu prosessin lopputulosta: valmista sävellystä, joka kirjoitetaan nuotiksi, jotta se voidaan toistaa uudestaan eri esitystilanteissa. Säveltämistä on myös pitkään ajateltu ammattina, joka vaatii erityistä
» Lue lisää...

Teksti: Riikka Talvitie Artikkeli on julkaistu syyskuussa 2018. Sävellyspedagogiikalla ei ole yleisesti vakiintunutta historiaa, jota voisi tarkastella kriittisesti suhteessa laajempaan pedagogiseen keskusteluun tai taiteen ja estetiikan murroksiin. Tutkija Benjamin John Williams on väitöskirjassaan Music Composition Pedagogy: A History, Philosophy and Guide (2010) kuvannut yhdenlaisen rungon sävellyspedagogiikan historiasta tuoden esiin eri vuosisadoilla tapahtuneita muutoksia niin käsityötaidon kehittymisessä kuin säveltäjyyden ilmenemisessä. Seuraavassa käyn läpi hänen esittelemänsä historian muutaman keskeisen kohdan. Improvisaatiosta nuottikirjoitukseen Jo Antiikin aikana pohdittiin musiikin jakautumista teorian ja käytännön välille. Tämä pohdinta avaa kuitenkin niin laajan keskustelun, että siirryn aikajanalla eteenpäin aina 800-luvulle asti, jolloin saivat alkunsa ensimmäiset muistiinkirjoitetut sävellykset. Siihen saakka myös länsimainen taidemusiikki oli välittynyt
» Lue lisää...

Kuule, minä sävellän! Vuonna 2011 käynnistyneessä Kuule, minä sävellän! -hankkeessa lapset ja nuoret säveltävät ammattisäveltäjien ja Taideyliopiston Sibelius­-Akatemian eri aineryhmien opiskelijoiden sekä musiikkikasvatuksen lehtorin johdolla orkesterimuusikoille. Projektin juuret ovat New Yorkin filharmonisessa orkesterissa ja siellä kehitetyssä Very Young Composers (VYC) toiminnassa. VYC-toiminta rantautui Suomeen Sibelius-Akatemian musiikin lehtori Riitta Tikkasen myötävaikutuksesta. Hankkeen sivustolle on koottu harjoitteita ohjaajille ja opiskelijoille sekä lapsille järjestetyistä työpajoista. Kuule, minä sävellän! -harjoituksia   SÄPE & Reseptejä säveltämisen ohjaukseen Opetushallituksen rahoittama SÄPE - Säveltämisen pedagogiikan koulutus käynnistyi vuonna 2016 Helsingin yliopiston, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeena. Koulutuksen taustalla ovat muutokset taiteen perusopetuksen ja peruskoulujen
» Lue lisää...