Teksti: Leevi Räsänen
Kuvat: Saara Autere / Musica nova Helsinki
Uusi pedagogisten teosten tietokanta helpottaa nykymusiikin löytämistä ja käyttöönottoa soitonopetuksessa. Tietokanta kokoaa yhteen elävien säveltäjien teoksia, jotka on arvioitu sopiviksi oppilaitoskäyttöön. Se on syntynyt säveltäjien ja soitonopettajien tiiviistä yhteistyöstä palvelemaan molempia osapuolia.
Suomen Säveltäjien sävellyspedagoginen Ääneni Äärelle -työryhmä toteutti vuoden 2024 aikana hankkeen, jonka tavoitteena oli kartoittaa ja luokitella musiikkiopistokäyttöön soveltuvia nykymusiikkiteoksia. Kartoituksen tuloksena syntyi pedagogisten teosten tietokanta. Tietokanta on nyt julkaistu Music Finlandin Composers & Repertoire -alustalla, joka toimii suomalaisten säveltäjien teosrekisterinä ja hakupalveluna. Teokset ovat sen kautta helposti löydettävissä ja saavutettavissa, jotta musiikkiopistoissa työskentelevät pedagogit voivat vaivatta löytää opetukseensa materiaalia, jonka pedagoginen soveltuvuus on etukäteen arvioitu ja kuvattu selkeästi.
Elämä teoksille – tietokanta tuo nykymusiikin osaksi arkea
Vuosien varrella Suomessa on toteutettu erilaisia hankkeita, joissa on sävelletty pedagogista nykymusiikkia ja pyritty tuomaan sitä osaksi soitonopetusta, mutta tulokset ovat vaihdelleet. Teokset eivät aina ole päätyneet kiertoon ja käyttöön musiikkiopistokentälle. Useat eri kustantajat ovat julkaisseet teoksia eri alustoilla ja monet teoksista ovat jääneet säveltäjien itsensä jaeltaviksi ja siten piiloon. Ongelmaksi on muodostunut myös se, että opettajien on ollut vaikea arvioida, mitkä teokset todella soveltuvat heidän oppilailleen. Jotkin teokset ovat osoittautuneet teknisesti liian vaativiksi, vaikka ne on alun perin luokiteltu pedagogisiksi.
Pedagogisten teosten kartoitushankkeen keskeinen tehtävä on ollut tuoda kaikki tämä aikaisempi työ näkyväksi ja teokset helposti saataville. Teoksien soveltuvuutta opetustyöhön varmistaa yhteistyöhön pohjautuva arviointiprosessi, jossa käytännön opetustyötä tekevät pedagogit ovat arvioineet kaikkien teosten soveltuvuutta ja vaadittua taitotasoa.
Ne teokset, joita musiikkiopinnoissa soitetaan, rakentavat lasten ja nuorten käsityksiä siitä, mitä musiikki on ja mitä se voisi olla – mitä siihen kuuluu tai ei kuulu. Siksi on tärkeää, että jo musiikkiopistovaiheessa oppilas pääsee tutustumaan monipuolisesti eri aikakausien ja tyylien musiikkiin. Nykymusiikki kuuluu olennaisena osana tähän kokonaisuuteen. Nykymusiikki haastaa oppilasta kuuntelemaan, oivaltamaan ja osallistumaan aktiivisesti. Tällaisia teoksia löytyy myös tietokannasta runsaasti. Oppilaan omaa luovuutta esiin houkuttelevat mm. Anna Hakulan There’s Nothing to C huilulle, Maija Hynnisen Taiturisarja harmonikalle, Niilo Tarnasen Kolmikantasokkelo pianotriolle, sekä Minna Leinosen Piilo-kortit.
Musica nova Helsinki -festivaalin VarjoNova-konsertti helmikuussa 2025
”Oppilaat tykkää kun saa räimiä menemään!”
Entä mitä ajattelevat pedagogisesta nykymusiikista soitonopettajat? Haastattelin aiheen tiimoilta säveltäjä ja kitaristi Ilkka Hammoa, joka opettaa kitaransoittoa Pirkanmaan Musiikkiopistossa, sekä klarinetisti Päivi Kiljalaa, joka opettaa klarinetinsoittoa Itä-Helsingin Musiikkiopistossa. Sekä Kiljala että Hammo kuvaavat, kuinka nykymusiikin soittotekniikat herättävät oppilaissa innostusta. Siinä missä perinteinen klassinen ohjelmisto ohjaa kohti siistiä ja puhdasta soundia, nykymusiikissa saa päästellä menemään.
”Kun ajattelee isoa soundia, sitä on yhdellä klassisella kitaralla aika vaikeaa saavuttaa. Yhteissoitossa voidaan päästä aikamoisiin klusterimättöihin, se on hauskaa myös oppilaista. Oppilaat tykkäävät, kun saa räimiä, rämpyttää ja koputella menemään. Esimerkiksi aleatoriset laatikkotekstuurit ovat oppilaille vapauttavaa soitettavaa, kun tempossa pysymisen ja kiirehtimisen sijaan voi keskittyä rennosti soundiin ja omaan tekniikkaan”, Hammo kertoo.
Zagros Ensemblen perustajajäsen Päivi Kiljala on itse ollut soittamassa ja levyttämässä lukuisia nykymusiikkiteoksia. Kiljalan mukaan ”Lapset ja nuoret ovat keskimäärin aika kiinnostuneita laajennetuista soittotekniikoista: Flatterzunge on sellainen, että lapset yleensä innostuvat siitä, kun yhtäkkiä voi pärisytellä tuttuja nuotteja. Ryhmässä erikoisten harmonioiden luominen tai vaikkapa vibraton käyttö herättää yleensä ihastusta ja on otettu hyvin vastaan.” Nykymusiikki voi opettaa myös monia taitoja, joista on hyötyä kaikissa tyylilajeissa: ”Siellä on erilaisia, toisen tyyppisiä rytmejä, sointivärejä, soittotekniikoita ja monenlaista reagointia kamarimusiikissa”, Kiljala kertoo.
Ilkka Hammon mukaan nykymusiikille tyypilliset musiikin rakentumistavat, kuten laatikkoimprovisaatiot, äänimassat tai laajennetut soittotekniikat, mahdollistavat sen, että soittotaito ei ole este ilmaisulle. Esimerkkinä Hammo mainitsee tuoreen teoksensa Talvisia kuvia kitara-kanteleorkesterille, jossa on käyty läpi paljon erilaisia soittotekniikoita ja tekstuureja. Oppilas voi saada kannustavaa kokemusta yhteismusisoinnista, vaikka perinteisen melodiasoiton perusteet olisivat vielä rakentumassa.
Kiljala pitää tärkeänä, että aiheita voidaan tarjoilla oppilaille eri vaiheissa, ja katsoa mikä onnistuu: ”Kun ensimmäiset multifonit sieltä karahtaa, kyllä se aika suuri hetki aina on. Vaikkapa harmonian kuljettaminen multifoneilla on äärimmäisen vaikeaa, mutta niiden käyttäminen väreinä, missä tarkat äänet ei ole niin tärkeitä, onnistuu kyllä musiikkiopistossakin.”
Tekniikkaa, ilmaisuvoimaa ja omaa ääntä – säveltämisen ja improvisaation pedagogiikkaa
Päivi Kiljala korostaa improvisaation merkitystä osana opetusta: ”Ihan ensimmäiseltä tunnilta alkaen tehdään jotain omaa. Meillä nykypäivänähän improvisaatio kuuluu arvosteluperusteisiinkiin. Siellä säveltäminen ja improvisointi on yksi neljästä osa-alueesta, eli periaatteessa ajateltuna se on noin 25%, eli ihan merkittävä määrä. Muut osa-alueet ovat esittäminen ja ilmaisu, kuunteleminen ja muha, sekä oppimaan oppiminen ja harjoittelu.”
Kiljala käyttää improvisaatiota ja säveltämistä myös tietoisena pedagogisena keinona opettaa teknisiä taitoja. ”Säveltämällä pieniä kappaleita tai improvisoimalla voidaan opettaa aikamoisiakin teknisiä asioita, kun ne tulee vähän kuin leikin muodossa.” Erityisen tärkeänä Kiljala pitää sitä, että myös oppimateriaaleissa kannustetaan säveltämiseen. ”Vivo-kirjasarjassa on tätä mukana. Se, että tällainen pedagoginen ote on jo alkeismateriaalissa, on merkittävää.” Kiljala kertoo, että pyrkii rohkaisemaan säveltämiseen innokkaita oppilaita osana soittotunteja ja ohjaa heitä tarvittaessa eteenpäin. ”Meidän talossa on onnellisesti sävellysopettaja”, Kiljala myhäilee viitateen allekirjoittaneeseen.
Hammo säveltää opetustyönsä tueksi paljon itse. Kappaleet omille oppilaille syntyvät mittatilauksena. ”Oppilaiden tarpeet ovat usein todella spesifejä, joten sellaisissa tilanteissa kun tekee itse, pystyy toteuttamaan juuri niitä asioita, mitä sillä hetkellä tarvitaan”. Hammo kertoo tällaisen yhteistyön synnyttävän oivalluksia myös opettajalle: ”Vaikka tämä aleatorinen juttu: oppilaat pysyivät todella hyvin mukana, vaikka jännitin sitä aluksi. Näytin käsillä numeroita ja he pystyivät seuraamaan hyvin ja nopeatkin siirtymät toimivat.”
Erityisen antoisana Hammo pitää sitä, kuinka suuri kehityskaari oppilaiden kanssa työskennellessä näkyy: ”Ammattilaisten kanssa olettamus on, että alusta asti soitetaan hienosti. Oppilaiden kanssa lähdetään kaaoksesta liikkeelle, mutta kehitys voi olla aivan huikeaa. Kun yhdessä työstetään, oppilaat alkavat huomata, että kyllähän tämä lähtee selkiytymään ja valkenee, mistä on kyse.”
Etsimisen ilo uudesta musiikista
Sekä Hammo että Kiljala pitävät tärkeänä, että oppilaat saavat mahdollisuuden kohdata eläviä säveltäjiä ja tehdä musiikkia itse. Tämä auttaa murtamaan käsitystä siitä, että säveltäminen olisi jotakin etäistä ja vaikeasti saavutettavaa.
”On tärkeää, että oppilas näkee säveltäjän ilmielävänä, että toi on se tyyppi joka tekee”, Hammo painottaa. ”Se antaa esimerkkiä luovuudesta ja siitä, että itsekin voi tehdä musiikkia.”
Päivi Kiljalan mielestä nykymusiikkia tarvitaan osaksi opintoja ensisijaisesti ennakkoluuloja poistamaan: ”Huomataan, että tämä onkin ihan mahtavaa! Tai että ”Argh, onpa ihan surkea kappale!” Mutta sama asia se on kantarepertuaarinkin kanssa, ei kaikki ole hittejä. Kun soittaa aikamme musiikkia ja tutustuu siihen, niin se saattaa hälventää kynnystä ja ennakkoluuloja mitä joillain saattaa olla. Lapset ja nuoret ovat keskimäärin ennakkoluulottomampia, kuin mitä me luulemme.”
Kiljala toivoo mahdollisuuksia yhteisprojekteihin, joissa säveltäjä työskentelee oppilaiden kanssa. ”Olisi upeaa, jos oppilaat saisivat olla osa teoksen tekemistä. Että he pääsisivät etsimään ideoita, kehittelemään, kokeilemaan.” Tässäpä avoin kutsu tekemään klarinettisävellystä siis vaikka juuri sinulle!
Haaste säveltäjille: enemmän yksinkertaista mutta käyttökelpoista musiikkia
Pedagogisessa nykymusiikissa yksi keskeinen haaste on löytää oppilaiden tasolle sopivaa ohjelmistoa. Molemmat opettajat painottavat, että erityisesti alkeistasolla olisi suuri tarve uusille sävellyksille.
”Olen usein valitellut, että ohjelmistoa on vaikea löytää. Usein edes “helpon näköiset” kappaleet eivät ole helppoja toteuttaa”, Hammo sanoo. ”Siksi teen paljon itse. Oman kokemukseni mukaan tarvittaisiin lisää tosi yksinkertaisilla elementeillä toteutettua musiikkia. Alkeistasolla tarve on suurin.” Kiljala toteaa olevansa samaa mieltä: ”Voi kun olisi enemmän! Meillä on jatkuva tarve kun on niin monenlaisia oppilaita.”
Pedagogisten teosten tietokanta on tuottanut jo tulosta, vaikka esikatselua ovat päässeet selailemaan vain muutamat henkilöt. ”Esimerkiksi Olli Moilasen Suosta-teos pianolle, saksofonille ja bassoklarinetille on ollut tosi suosittu ja sitä on soitettu lyhyen ajan sisään monia kertoja”, Kiljala iloitsee. Klarinetinopetuksessa myös vakiintuneessa kantaohjelmistossa on paljon suomalaista uudempaa musiikkia: ”Pekka Kostiaisen Sonaatti, Lasse Eerolalta ilahduttavan paljon opetukseen sopivaa musiikkia, Mikko Raasakan kokoelma Suomalaista musiikkia klarinetille, Sulho Rantaa, ja sitten on Harri Wessmanilta yksi klarinettikappale…”, Kiljala luettelee.
Yhteinen viesti onkin selvä: nykymusiikilla on valtava pedagoginen potentiaali, mutta sen lunastamiseksi tarvitaan lisää helposti lähestyttävää, mutta musiikillisesti rikasta ohjelmistoa. Ja ennen kaikkea – rohkeutta kokeilla, rämpyttää, koputella ja etsiä.
Itä-Helsingin Musiikkiopistossa Tiina Brännkärrin ohjauksessa opiskelevat Ellen Herler ja Daniel Saks esiintyivät Musica nova Helsinki -festivaalin VarjoNova-konsertissa helmikuussa 2025. Ohjelmassa oli kaksi tietokannassa julkaistua kappaletta: Outi Tarkiaisen ”Vapautensa antanut” ja Minna Leinosen ”Knoknok”.
Kartoituksen toteutus
Vastasin Ääneni Äärelle -työryhmän jäsenenä teosten kokoamisesta ja tietokannan rakenteen suunnittelusta. Kävin esittelemässä hanketta ensimmäistä kertaa keväällä 2024 Suomen musiikkioppilaitosten liiton kevätpäivillä. SML toimi Music Finlandin ja Musica nova Helsingin ohella hankkeen tärkeänä yhteistyökumppanina. Musica nova Helsingin VarjoNova-konsertissa helmikuussa 2025 kuultiin ensimmäisiä maistiaisia teoksista, jotka sisältyvät tietokantaan.
Kartoitusvaihe oli avoinna touko-kesäkuussa 2024 Suomen Säveltäjät ry:n jäsenille sekä Music Finlandin säveltäjäasiakkaille. Kartoitukseen kertyi ensimmäisellä kerralla yli 150 teosta 39 eri säveltäjältä.
Taitotaso, sisältö ja avainsanat antavat selkeän kokonaiskuvan teoksesta
Teoksista kerättiin kartoituksessa yhdenmukaiset kuvaukset, joista ilmeni niin teoksen sisältö kuin sen pedagoginen fokus. Teoksista pyydettiin avainsanat, joiden avulla soitonopettajat voisivat entistä helpommin arvioida, sopiiko kyseinen teos tietylle oppilaalle. Avainsanat kuvaavat keskeisiä soitto- ja sävellysteknisiä keinovaroja kussakin teoksessa.
Säveltäjiä pyydettiin arvioimaan oman teoksensa alustava taitotaso. Kunkin tietokannassa julkaistun teoksen on lisäksi lukenut läpi ja arvioinut soitinpedagogi. Taitotason arviointiin osallistui pedagogeja muun muassa Pirkanmaan, Vantaan, Itä-Helsingin ja Mikkelin musiikkiopistoista, sekä harvinaisempien instrumenttien osalta myös freelancer-muusikoita. Tämä vaihe oli tärkeä, jotta tietokannan taitotasoarviot saatiin ammattipedagogien käytännön näkemyksiin perustuviksi. Arvioijat kiittelivät monipuolisia ja kiinnostavia teoksia ja moni koki myös, että tämän työn kautta pääsi näköalapaikalta tutustumaan pedagogiseen ohjelmistoon.
Taitotasoluokittelun suunnitteli Ääneni äärelle -työryhmä. Siinä teokset jaettiin kolmeen kategoriaan:
- Vasta-alkajat – teokset oppilaille, jotka ovat opiskelleet soitintaan korkeintaan muutaman vuoden ja hallitsevat sen perusäänet.
- Hieman edistyneemmät – oppilaat, joilla on perustaidot hallussa ja jotka voivat kohdata joitakin rytmisiä tai teknisiä haasteita.
- Syventyneet – teokset vaativat edistyneempää instrumentinhallintaa, musiikin hahmotustaitoja ja mahdollisesti laajempaa nykytekniikoiden tuntemusta.
Teokset Core-alustalla
Jokaisesta teoksesta on esillä seuraavat tiedot:
- Teoksen nimi ja säveltäjä
- Sävellysvuosi
- Instrumentaatio
- Lyhyt kuvaus teoksen sisällöstä ja pedagogisesta fokuksesta
- Taitotaso asteikolla vasta-alkajat – hieman edistyneemmät – syventyneet
- Avainsanat, jotka kuvaavat soittoteknisiä tai sävellyksellisiä erityispiirteitä
- PDF-esikatselu tai linkki siihen
- Nuotin saatavuus: mahdollisuus ostaa teos painettuna tai PDF:nä, tai linkki kustantajan verkkokauppaan
- Äänite, jos olemassa
Tietokantaan kuuluvat teokset ovat löydettävissä Music Finlandin Composers & Repertoire -alustan haulla ”Pedagogical works” -kategoriasta. Tunnistat tietokantaan kuuluvat teokset seuraavan muotoisesta esittelystä, johon kuuluvat kuvaus, taitotaso sekä avainsanat:
Sanna Ahvenjärven Kolme pientä kappaletta viulutriolle
Teos on tarkoitettu pienten viulistien ensimmäiseksi nykymusiikkiteokseksi. Kappale on sävelletty oppilaille, jotka säveltämisen aikana olivat 5–8-vuotiaita ja olivat soittaneet viulua 1–2 vuotta. Ensimmäisenä valmistui II osa ”Kelluen”, jossa tarvitaan vain korkeaa 2-sormea, toisena erilaisia soittotekniikoita esittelevä III osa ”Kräks-Pum-Nau” ja viimeisenä I osa ”Karkelo”, jolloin matala 2-sormi ja legato olivat jo tulleet oppilaille tutuiksi.
Taitotaso: Vasta-alkajat
Avainsanat: Vapaan kielen huiluäänet, glissando, rikkiprässätty ääni, Bartok-pizzicato
Huomaathan, että Pedagogiset teokset -kategoriaan kuuluu myös muita Music Finlandin nuotistossa sinne luokiteltuja kappaleita.
Uusia reittejä nykymusiikkiin – ja säveltäjyyteen
Ääneni äärelle -työryhmässä on linjattu, että tietokantahanketta halutaan jatkaa tulevaisuudessa, jotta tietokantaa voitaisiin päivittää ja kasvattaa ajan mittaan. Sen tarkoituksena on toimia alustana yhä uusille pedagogisille teoksille, joita säveltäjät luovat ja samalla tuoda saatavilla ja käyttöön jo olemassa olevia teoksia. Näin saavutetaan yksi hankkeen tärkeimmistä tavoitteista: että nykymusiikista tulee osa soitonopetuksen arkea ja että säveltäjyys alkaa näyttäytyä oppilaille luonnollisena ja kiinnostavana ilmaisun muotona, ei vain historiallisena instituutiona.
Pedagogisten nykymusiikkiteosten tietokanta luo yhteyksiä säveltäjien, opettajien ja oppilaiden välille. Hanke yhdistää säveltäjien ja instrumenttipedagogien osaamisen lasten ja nuorten eduksi. Hanke osoittaa, että säveltäminen ei ole pelkkää historiallista perintöä, vaan elävää ja ajankohtaista taidetta – ja että nykymusiikilla on oma luonteva paikkansa myös soitonopetuksen arjessa. Tietokanta tuo esiin nykyajan musiikin ilmaisullisen rikkauden ja tarjoaa opetukseen sisältöä, joka on paitsi ajatuksellisesti kiinnostavaa, myös käytännössä soitettavaa ja oppilaalle saavutettavaa. Säveltäjien ja pedagogien työ ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa: ne synnyttävät mahdollisuuksia uudenlaiseen, moniääniseen musiikkikasvatukseen.
Artikkeli on julkaistu marraskuussa 2025.
